Argo Thor
Lähetetty: 06.12.2020 05:05Tervehdys kaikille, tulin kertoilemaan tänne veneestäni, se tuntuu olevan nykyään jo aika harvinainen vene kun googlekaan ei löydä kuin pari kuvaa laitteesta. Aika harvojen harraste tuntuu tämä vauhtivene homma olevan ainakin näillä seuduilla missä itse asustelen, muutamia samanmielisiä toki löytyy.
Ostin viime keväänä Argo thorin kahtena kappaleena, kansi ja pohja erillään. Veneen riekale oli seissyt kaverini pihassa monta vuotta ja sitä välillä aina saunoessa ihmeteltiin ja tarinan mukaan oli kyseessä nopea vene, siltähän se periaatteessa ehkä näyttikin. Kaupat saatiin aikaan sillä ehdolla että vene on kunnostettava hyväksi.
Vauriot rajoittui pääasiassa kanteen mutta pohjassakin oli pientä laittamista, listan kulmat oli vähän rouheiset. Kansi oli myöskin jonkun aikaisemman omistajan toimesta leikattu avonaiseksi kuskin penkin takaa, ilmeisesti vene oli ollut 2 paikkainen (ehkä matkakilpailussa käytetty), mutta halusin siitä alkupetäisen näköisen.
Yritin tavoitella Hartikkaa ja Fabritiustakin että olisi saanut kuvia kannen alkuperäisestä rakenteesta mutta se ei tuottanut oikein tulosta, yhtään kuvaa kannesta en löytänyt. Siitä sitten piti ruveta kunnostelemaan, kuukausi meni rälläköinti ja laminointi hommissa että sain vähänkään mieleistä jälkeä aikaan, perälauta oli muhinut ontoksi ja kansi oli katkennut lumen alla, ajamaan oli kiire.
Homma alkoi perälaudan korjuulla, revin mullat pois ja laitoin uudet vanerit ja kuitua päälle. Kannesta piti täyttää miehen mentävä reikä ja tehdä pahviset vahvikeputket uusiksi, kannen muotoiluksi tuli semmonen mitä kuvittelin että se olisi voinut olla (meni väärin). Sisäpinnoilta rälläköin kaikki topparit irti ja kaavin jäykisteiden sisältä märän uretaanin pois, koteloiden kuivuttua laminoin ne takaisin umpeen. Viimenen laminointietappi oli tuo kannen ja pohjan liittäminen, yllättävän työläs oli kohdistaa osat niin että pohjasta tulee suora, listat sain 0,1 asteen sisään samaan tasoon.
Hartsia ei mennyt paljoa tuohon kannen ja pohjan liittämiseen, mutta kyllä se oli persiistä konsanaan laminoida sieltä sisäpuolelta perästä nokkaan asti 30 asteen helteessä.
Koko veneen korjaushommaan taisi mennä 5 kg hartsia, arvioisin että hioin varmaan vähintään yhtä paljon pois tuota vanhaa tavaraa. Hartsina käytin Ashland Derakane vinyyliesteri epoksia, näyttäisi murtolujuus olevan parempi kuin monella epoksihartsilla mutta työaika helteessä on tosi lyhyt, eli kiire on.
Täytyy sanoa että veneitä korjanneena on tuo Fabien työnjälki varmaan parasta mitä voi veneessä olla vaikka lienee 70 luvulla tehty, laminaatti on kauttaaltaan erittäin tiivistä ja lujaa eikä mitään amatöörien karvahöttö airtexiä. Vettäkään ei laminaatti ole ottanut vuosien seisomisen jälkeen niin arvelisin että on käytetty kyllä vähintäänkin isoftaalihartsia tuohon laminaattiin, hinnasta huolimatta.
Moottorin hommaaminen lykkääntyi ihan viime hetkille kun ei ollut mittään tietoa siitä mikä olisi sopiva kone, kolmisen viikkoa ennen juhannusta päätin että moottori on Mercury 60 tai Nissan 70. Sopivasti sitten oli myynnissä 60 hp Mariner jonka kävin hakemassa pari viikkoa ennen juhannusta. Moottori oli tietysti vääränlainen eli pitkärikinen ja huonosti käyntiinlähtevä, moottorivalintaan kyllä vaikutti kaverin Mercury asiantuntemus ja silloin myynnissä olleen Nissanin epäilyttävä kunto ja merkun hinta. Jos oikein muistan niin samoihin aikoihin ostin Tomilta potkurin 11,25x20, se olikin erittäin sopivaan aikaan myynnissä.
Tarkotus oli modata moottorista pikaisesti lyhytrikinen malli, mutta sehän oli taas melkein viikon projekti kun ei tuommoista keskitrimmillistä moottoria oltu tehtykään lyhyenä.
Rälläköin ja sorvasin emäputkea ja trimmiä aika rajusti että sai tuon lyhyen rikipukin sovitettua paikalleen ja siltikin moottorin ohjauskulma jäi vähän vajaaksi. Käyntiinlähtemättömyyden syytä en kerinnyt ruveta selvittelemään, ajattelin että moottori kyllä käynnistyy kun kauhoo bensaa suoraan kaasariin.
Kuituhommien ja moottoritöiden jälkeen maalasin veneen polyuretaanimaalilla ja hioin lopuksi pohjan kulkusuuntaan nähden p3000 paperilla sileäksi, tarkoitus oli tehdä pohjaan hydrofiilinen pinta, viisaamaat voi kertoa auttaako se mitään. Kantta en ruvennut hifistelemään kun se ei tuohon nopeuteen merkittävästi vaikuta mutta leikkelin siihen sentään jotain ajan henkeen sopivia tarroja.
Potkurikin tuli postissa sopivasti ennen juhannusta, mittasin halkaisijaksi 11,985 tuumaa ja nousuksi 20,22 tuumaa eli vähän isompi kuin ilmoitettu, tuo ei ollut sinänsä ollenkaan huono juttu.
Juhannukseen oli viikko enää ja paljon oli vielä työtä jäljellä, piti tehdä ohjaus, kaasupoljin, hissi ja vaikka mitä. Juhannusaatto iltana oli moottori kiinni veneessä ja ohjaus sekä kaasupoljin valmiina, kaverit oli kaljalla, mutta kolmelta aamulla aattelin että ei auta perkele lähteä huomenna ajetaan.
Juhannuspäivänä sitten läksin kokeilemaan, hieman jännitti kun oli nopein vene mitä olen omistanut ja kiireessä kasattu, apuvoimillakin meni hetki saapua, olisko ollu haikia huominen. Alkuunsa kaikki meni ok, sain moottorin injektioruiskulla käyntiin ja läksin ajamaan. Pientä pomppimista oli ja yritin vähän hissiä ja painopistettä säätää, vauhtia ei tullut varmaan yli 60 km/h kun alkoi heitellä. Pysähdyin sitten selälle kavereita odottamaan ja parin minuutin päästä, kun sovittiin että käydään rannassa säätämässä niin ei ollut vaihteita ollenkaan. Hinauksessa rantaan ja perkele oli perän muovimutteri korkannut ja lootan sisuskalut kurkisti pihalle, ihme ettei irronnut koko roska potkureineen hinauksessa, siihen meni juhannusajot. Seuraavana aamuna tuli sitten kiire saada uusi mutteri perään, kaveri toi 10 mm alumiinilevyä ja jyrsin siitä sitten sopivan mutterin.
Rannassa oli taas pelko persiissä että jotain hajoaa, pääsin kuitenkin kilometrin selälle ja kokeilin vähän kaasua pohjaan, aattelin että perkeles sentään voikin vene hyökätä kovaa. Pitää muistaa että ensimmäinen veneeni oli SJ-15 ja 18 hp Tohatsu. Taaskaan en saanut mitään mega nopeuksia eikä ollut kyllä nopeusmittariakaan, oli uskalluksesta kiinni mutta perä ja vene sentään kestivät.
Kesän mittaan sitten sain veneen painopisteen ja hissin kohdalleen ja vauhti kasvoi pikkuhiljaa. Moottoria vaivanneet pikku ongelmatkin sain selviteltyä ja kone kävi pääasiassa hyvin, liukuunlähtö oli kuitenkin aina vähän takkuista lämpimällä moottorilla. Maksimi GPS nopeudeksi tuulisella säällä jäi uudella MTM potkurilla 110,96 km/h, veneellä kun oli ajanut enemmän niin ymmärsi että trimmi piti säätää heti lähdössä isolleen ja sitten kaasu pohjaan niin ei poukkoile.
Jos moottoria yrittää trimmata pikkuhiljaa, on ihan varma ettei laukkaaminen lopu ennen 90 vauhtia. Vene on paha ajaa osakaasulla (alle 60 km/h) koska se pompottaa kovasti, mutta täyskaasulla vene liitää ihan eleettömästi kelissä kun kelissä, painopistettä on säädetty akun paikalla eteenpäin.
Moottori ei ole huoleton peli, kesän aikana meni 2 mäntää. Mäntä itsessään kestäisi varmaan hyvin , mutta 1 pytyn renkaista tulee silppua ihan varoittamatta. Ensimmäisen männän hajottua vaihdoin risiiniöjlyyn ja lisäsin vedenottoputken kokoa, kakkos mäntä kestikin jo paljon pidempään mutta silputti lopulta renkaat. Ajan nykyjään veneellä aina kaasu pohjassa jos mahdollista, moottori kiertää 7400-7600 rpm kelistä riippuen, voi olla että tuo 3 syl ja 2 kaasaria on vaan susi jo syntyessään.
Alunperinhän moottoriksi ajateltiin Mercury XS650 moottoria jossa olisi 3 kaasaria, mutta sellasta ei tietenkään mistään saatu. Ratkaisuksi ajattelin että sen voi varmaankin tehdä itse tuosta vakiokoneesta, ovat kuitenkin aika samanlaisia.
Olen tässä syksyn mittaan nyt jo vähän kerinnyt silputa tuota moottorinlohkoa ja hitsailin siihen uudet läppäkanavat. Läppärunkoina on 275 cosworth Mercuryn palikat, ovat siis 8 läppäiset v-rungot. Kaasareina meinasin käyttää kolmea Mercarbia, ovat isommat kuin nuo vakiot mutta muuten samanlaiset.
Koppakin pitää tehdä uusiksi että saa kaasarit imusuppiloitten kanssa mahtumaan tuonne kopan alle. Otin muotin vakio kopasta ja tein lasikuitureplikan jossa on isompi tuo etupömpeli. Alkuperäistä kunniottaen leikkelin vielä tuohon koppaan asiaankuuluvat tarrat.
Projekti jatkuu kunhan tulee kassillinen mäntiä ameriikasta että saapi koekäytettyä tuon härpättimen.
Ostin viime keväänä Argo thorin kahtena kappaleena, kansi ja pohja erillään. Veneen riekale oli seissyt kaverini pihassa monta vuotta ja sitä välillä aina saunoessa ihmeteltiin ja tarinan mukaan oli kyseessä nopea vene, siltähän se periaatteessa ehkä näyttikin. Kaupat saatiin aikaan sillä ehdolla että vene on kunnostettava hyväksi.
Vauriot rajoittui pääasiassa kanteen mutta pohjassakin oli pientä laittamista, listan kulmat oli vähän rouheiset. Kansi oli myöskin jonkun aikaisemman omistajan toimesta leikattu avonaiseksi kuskin penkin takaa, ilmeisesti vene oli ollut 2 paikkainen (ehkä matkakilpailussa käytetty), mutta halusin siitä alkupetäisen näköisen.
Yritin tavoitella Hartikkaa ja Fabritiustakin että olisi saanut kuvia kannen alkuperäisestä rakenteesta mutta se ei tuottanut oikein tulosta, yhtään kuvaa kannesta en löytänyt. Siitä sitten piti ruveta kunnostelemaan, kuukausi meni rälläköinti ja laminointi hommissa että sain vähänkään mieleistä jälkeä aikaan, perälauta oli muhinut ontoksi ja kansi oli katkennut lumen alla, ajamaan oli kiire.
Homma alkoi perälaudan korjuulla, revin mullat pois ja laitoin uudet vanerit ja kuitua päälle. Kannesta piti täyttää miehen mentävä reikä ja tehdä pahviset vahvikeputket uusiksi, kannen muotoiluksi tuli semmonen mitä kuvittelin että se olisi voinut olla (meni väärin). Sisäpinnoilta rälläköin kaikki topparit irti ja kaavin jäykisteiden sisältä märän uretaanin pois, koteloiden kuivuttua laminoin ne takaisin umpeen. Viimenen laminointietappi oli tuo kannen ja pohjan liittäminen, yllättävän työläs oli kohdistaa osat niin että pohjasta tulee suora, listat sain 0,1 asteen sisään samaan tasoon.
Hartsia ei mennyt paljoa tuohon kannen ja pohjan liittämiseen, mutta kyllä se oli persiistä konsanaan laminoida sieltä sisäpuolelta perästä nokkaan asti 30 asteen helteessä.
Koko veneen korjaushommaan taisi mennä 5 kg hartsia, arvioisin että hioin varmaan vähintään yhtä paljon pois tuota vanhaa tavaraa. Hartsina käytin Ashland Derakane vinyyliesteri epoksia, näyttäisi murtolujuus olevan parempi kuin monella epoksihartsilla mutta työaika helteessä on tosi lyhyt, eli kiire on.
Täytyy sanoa että veneitä korjanneena on tuo Fabien työnjälki varmaan parasta mitä voi veneessä olla vaikka lienee 70 luvulla tehty, laminaatti on kauttaaltaan erittäin tiivistä ja lujaa eikä mitään amatöörien karvahöttö airtexiä. Vettäkään ei laminaatti ole ottanut vuosien seisomisen jälkeen niin arvelisin että on käytetty kyllä vähintäänkin isoftaalihartsia tuohon laminaattiin, hinnasta huolimatta.
Moottorin hommaaminen lykkääntyi ihan viime hetkille kun ei ollut mittään tietoa siitä mikä olisi sopiva kone, kolmisen viikkoa ennen juhannusta päätin että moottori on Mercury 60 tai Nissan 70. Sopivasti sitten oli myynnissä 60 hp Mariner jonka kävin hakemassa pari viikkoa ennen juhannusta. Moottori oli tietysti vääränlainen eli pitkärikinen ja huonosti käyntiinlähtevä, moottorivalintaan kyllä vaikutti kaverin Mercury asiantuntemus ja silloin myynnissä olleen Nissanin epäilyttävä kunto ja merkun hinta. Jos oikein muistan niin samoihin aikoihin ostin Tomilta potkurin 11,25x20, se olikin erittäin sopivaan aikaan myynnissä.
Tarkotus oli modata moottorista pikaisesti lyhytrikinen malli, mutta sehän oli taas melkein viikon projekti kun ei tuommoista keskitrimmillistä moottoria oltu tehtykään lyhyenä.
Rälläköin ja sorvasin emäputkea ja trimmiä aika rajusti että sai tuon lyhyen rikipukin sovitettua paikalleen ja siltikin moottorin ohjauskulma jäi vähän vajaaksi. Käyntiinlähtemättömyyden syytä en kerinnyt ruveta selvittelemään, ajattelin että moottori kyllä käynnistyy kun kauhoo bensaa suoraan kaasariin.
Kuituhommien ja moottoritöiden jälkeen maalasin veneen polyuretaanimaalilla ja hioin lopuksi pohjan kulkusuuntaan nähden p3000 paperilla sileäksi, tarkoitus oli tehdä pohjaan hydrofiilinen pinta, viisaamaat voi kertoa auttaako se mitään. Kantta en ruvennut hifistelemään kun se ei tuohon nopeuteen merkittävästi vaikuta mutta leikkelin siihen sentään jotain ajan henkeen sopivia tarroja.
Potkurikin tuli postissa sopivasti ennen juhannusta, mittasin halkaisijaksi 11,985 tuumaa ja nousuksi 20,22 tuumaa eli vähän isompi kuin ilmoitettu, tuo ei ollut sinänsä ollenkaan huono juttu.
Juhannukseen oli viikko enää ja paljon oli vielä työtä jäljellä, piti tehdä ohjaus, kaasupoljin, hissi ja vaikka mitä. Juhannusaatto iltana oli moottori kiinni veneessä ja ohjaus sekä kaasupoljin valmiina, kaverit oli kaljalla, mutta kolmelta aamulla aattelin että ei auta perkele lähteä huomenna ajetaan.
Juhannuspäivänä sitten läksin kokeilemaan, hieman jännitti kun oli nopein vene mitä olen omistanut ja kiireessä kasattu, apuvoimillakin meni hetki saapua, olisko ollu haikia huominen. Alkuunsa kaikki meni ok, sain moottorin injektioruiskulla käyntiin ja läksin ajamaan. Pientä pomppimista oli ja yritin vähän hissiä ja painopistettä säätää, vauhtia ei tullut varmaan yli 60 km/h kun alkoi heitellä. Pysähdyin sitten selälle kavereita odottamaan ja parin minuutin päästä, kun sovittiin että käydään rannassa säätämässä niin ei ollut vaihteita ollenkaan. Hinauksessa rantaan ja perkele oli perän muovimutteri korkannut ja lootan sisuskalut kurkisti pihalle, ihme ettei irronnut koko roska potkureineen hinauksessa, siihen meni juhannusajot. Seuraavana aamuna tuli sitten kiire saada uusi mutteri perään, kaveri toi 10 mm alumiinilevyä ja jyrsin siitä sitten sopivan mutterin.
Rannassa oli taas pelko persiissä että jotain hajoaa, pääsin kuitenkin kilometrin selälle ja kokeilin vähän kaasua pohjaan, aattelin että perkeles sentään voikin vene hyökätä kovaa. Pitää muistaa että ensimmäinen veneeni oli SJ-15 ja 18 hp Tohatsu. Taaskaan en saanut mitään mega nopeuksia eikä ollut kyllä nopeusmittariakaan, oli uskalluksesta kiinni mutta perä ja vene sentään kestivät.
Kesän mittaan sitten sain veneen painopisteen ja hissin kohdalleen ja vauhti kasvoi pikkuhiljaa. Moottoria vaivanneet pikku ongelmatkin sain selviteltyä ja kone kävi pääasiassa hyvin, liukuunlähtö oli kuitenkin aina vähän takkuista lämpimällä moottorilla. Maksimi GPS nopeudeksi tuulisella säällä jäi uudella MTM potkurilla 110,96 km/h, veneellä kun oli ajanut enemmän niin ymmärsi että trimmi piti säätää heti lähdössä isolleen ja sitten kaasu pohjaan niin ei poukkoile.
Jos moottoria yrittää trimmata pikkuhiljaa, on ihan varma ettei laukkaaminen lopu ennen 90 vauhtia. Vene on paha ajaa osakaasulla (alle 60 km/h) koska se pompottaa kovasti, mutta täyskaasulla vene liitää ihan eleettömästi kelissä kun kelissä, painopistettä on säädetty akun paikalla eteenpäin.
Moottori ei ole huoleton peli, kesän aikana meni 2 mäntää. Mäntä itsessään kestäisi varmaan hyvin , mutta 1 pytyn renkaista tulee silppua ihan varoittamatta. Ensimmäisen männän hajottua vaihdoin risiiniöjlyyn ja lisäsin vedenottoputken kokoa, kakkos mäntä kestikin jo paljon pidempään mutta silputti lopulta renkaat. Ajan nykyjään veneellä aina kaasu pohjassa jos mahdollista, moottori kiertää 7400-7600 rpm kelistä riippuen, voi olla että tuo 3 syl ja 2 kaasaria on vaan susi jo syntyessään.
Alunperinhän moottoriksi ajateltiin Mercury XS650 moottoria jossa olisi 3 kaasaria, mutta sellasta ei tietenkään mistään saatu. Ratkaisuksi ajattelin että sen voi varmaankin tehdä itse tuosta vakiokoneesta, ovat kuitenkin aika samanlaisia.
Olen tässä syksyn mittaan nyt jo vähän kerinnyt silputa tuota moottorinlohkoa ja hitsailin siihen uudet läppäkanavat. Läppärunkoina on 275 cosworth Mercuryn palikat, ovat siis 8 läppäiset v-rungot. Kaasareina meinasin käyttää kolmea Mercarbia, ovat isommat kuin nuo vakiot mutta muuten samanlaiset.
Koppakin pitää tehdä uusiksi että saa kaasarit imusuppiloitten kanssa mahtumaan tuonne kopan alle. Otin muotin vakio kopasta ja tein lasikuitureplikan jossa on isompi tuo etupömpeli. Alkuperäistä kunniottaen leikkelin vielä tuohon koppaan asiaankuuluvat tarrat.
Projekti jatkuu kunhan tulee kassillinen mäntiä ameriikasta että saapi koekäytettyä tuon härpättimen.
